maanantai 20. huhtikuuta 2009

Ruffin kangaskaton uusiminen

Esille on tullut lähinnä kaksi vaihtoehtoista tapaa tehdä kangaspinnoitus rimakannen (tässä tapauksessa katon) päälle. Joko kangas liimataan joko epoksilla tai öljymaalilla kiinni kanteen tai sitten (jälleen ns. ruotsalaismalli ;-) kiristetty kangas kiinnitetään vain reunoistaan. Vaikka suuresti kunnioittamani puuvenemestari neuvoi käyttämään epoksikiinnitystä, sillä se on helpompi ja sillä saa tällainen tumpelompikin varmemmin siistiä jälkeä, niin olen kallistumassa jälkimmäisen työtavan suuntaan. Tähän on kaksi syytä. Toisaalta öljymaalilla maalattu kangas antaa katon hengittää, mitä epoksi ei tee, ja toisaalta remontti on varmasti näin toimien helpompi uusia mahdollisen epäonnistumisen sattuessa.

Puuvenelehden sivuilla on juttu Hillan kansikankaan vaihdosta. Siinä on varmasti meille riittävästi ohjetta.

Liimat

Toiveena olisi löytää yksi hyvä yleisliima, jonka kanssa pärjäisi melkein kaikissa tilanteissa. Vaikka jokaiseen kohteeseen ehkä olisi löydettävissä juuri se oikea liima, niin käytännössä yhden liiman käyttämistä puolustaa se, että näin vähemmän asian kanssa tekemisessä olevankin on mahdollista oppia yhden tuotteen kanssa tarvittavat taidot ja toisaalta tuota liimaa sitten aina on tarpeen sattuessa käsillä. Ja sitten myös oppii tietämään mihin tuo liima ei sovellu.

Tähän mennessä esille tulleet tuotteet vapaassa järjestyksessä:
  • Epoksiliimat
    + erittäin kestäviä
    + vedenkestäviä
    - kaksikomponettisina lievästi hankalampia käyttää
    - eivät kestä kuumaa

  • Polyuretaaniliimat
    + kestäviä
    + yksikomponettisia (ok, on näitäkin myös kaksikomponenttisina)
    + vedenkestäviä
    + liimattava pinta saa (ja pitääkin?) olla kostea
    - ?

Kannen saumaus

Kannen saumaukseen on tarjolla monenlaisia massoja. Tunnetuin vaihtoehto varmaan on Sikaflex 290 DC, joka on polyuretaanimassa. Suunnilleen vastaavat tuotteet on myös Soudaflex 40FC, Tremflex HS jne. Ns. saniteettisilikoneja veneessä ei tule käyttää, mutta kuulemma esim. Swaneissa käytetään Silpruf -nimistä silikonimassaa (tämä tieto on sittemmin joutunut pienen epäilyksen kohteeksi, sillä luotettavana pidetyltä taholta on kerrottu Swaneissa käytettävän Sikaa), joka ei sisällä etikkahappoa ja on muutenkin venekäyttöön sopivaa. Se on joustavampaa kuin Sika eli periaatteessa se kestää saumassa paremmin, mutta tästä saattaisi olla se haitta, että lakka ei sen päällä kestä.

Tähän mennessä kokemusta on vain muutamasta saumanpätkästä, jotka Myrskylinnun kannessa on jouduttu korjaamaan. Toisella kertaa käytettiin Sika 290 DC:tä ja toisella Silprufia, eikä oleellista eroa käytettävyyden suhteen ilmennyt eikä ainakaan vielä myöskään kestävyydessä ole näkynyt eroa.

Veneen kyllästäminen

Puuveneitä kyllästetään, jotta vesi ei pääse tekemään puussa tuhojaan. Hyvä ohje tähän löytyy esimerkiksi Suomenlahden Puuveneilijöiden sivuilta. Myrskylinnun kyllästimme talvella 2006 Sinipellavan kylmäpuristetulla pellavaöljyllä johon lisäsimme lahonestoaineeksi Sateenkaariväreistä hankittua sinkkinaftenaattia noin 3%. Tarpeen vaatiessa öljyä ohjennettiin pineenitärpätillä. Yleisesti suositeltua Aspergolia (tai vastaavaa puunsuoja-ainetta) emme käyttäneet, sillä uskomme (siis ei tietomme) mukaan mineraalitärpätti, jota nuo aineet 95 prosenttisesti ovat, ei ole puulle hyväksi. Ruotsalainen puuveneguru Thomas Larsson ainakin on sitä mieltä, että se heikentää puun solurakennetta. Mineraalitärpätistä jotkut uskovat myös jäävän pintaan jäämiä, jotka heikentävät maalin ja lakan tarttumista puuhun. Pineenin taas sanotaan haihtuvan hitaammin ja siten se auttaa pellavaöljyä imeytymään syvemmälle. Toisaalta pineenin sanotaan myös hapettavan pellavaöljyä toisin kuin mineraalitärpätti, joten se saattaisi nopeuttaa öljyn kuivumista. Sanotaan, uskota, luullaan, kuulemma... Mikä sitten on koko totuus, jää vielä ratkaisematta. Lisäksi koko ohentamisen suhteen tuntuu olevan erilaisia näkökantoja: toiset ovat sitä mieltä, että kylläste ei uppoa puuhun riittävästi ilman ohennusta etenkään kylmällä ilmalla, toisista taas puun solukkoa on turha täyttää liuotteella, joka sitten vähitellen haihtuu sieltä pois jättäen tilaa vedelle imeytyä sisään. Tätä pitäisi testailla. Hetkittäin kuitenkin Myrskylintua kyllästettäessä pinta tuntui lukkiutuvan ja silloin puhtaalla pineenillä sively näytti avaavan sen ja öljy meni jälleen sisään. Kareeni tai sitä sisältävä Oulu A1 -tärpätti olisi kuulemma tähän vielä tehokkaampaa.

Meille pellavaöljykyllästäminen sopi ns. valmistuotteita (Owatrol, Impreg jne.) paremmin siksi, että öljyä voi lisäillä puuhun rauhassa pitkin talvea kun taas valmistuotteiden kanssa on pidettävä muutama vuorokausi kiirettä ns. märkää märälle -menetelmällä, jottei puun pinta pääse lukkiutumaan ja kyllästys pääty siihen. Lopputuloksen suhteen en usko menetelmillä olevan suurtakaan laatueroa suuntaan yai toiseen.

Talvella 2006 Myrskylintu siis kyllästettiin ulkopuolelta vesilinjan alapuolelta ja sen uusimiseen ei pitäisi olla tarvetta ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Vapaalaitaa ei otettu puulle eikä siten myöskään kyllästetty. Tuohon ryhdytään vasta jos ja kun maalipinnan irtoilu kertoo siihen olevan tarvetta. Eli jos vanhat kyllästeet sisäpuolelta tehtyine päivityksineen pitävät puun siinä kunnossa että maali pysyy kiinni, niin mitään tarvetta kyllästämiseen ei ole.

Sisäpuolelta runkoon on lisätty vuosittan pellavaöljyä. Jotta tämä olisi mahdollista, ei sinne ole laitettu mitään pinnoitetta (maalia tai lakkaa). Tämä on monen mielestä ainoa oikea tapa toimia, sillä se antaa puuhun joka tapauksessa kulkeutuvalle kosteudelle mahdollisuuden päästä myös haihtumaan pois. Muuten vene jää märäksi ja on pikaisesti kukkamultaa. Mutta tämä on jälleen vain yksi näkemys. Ns. ruotsalaismalli, jota myös Larsson suosittelee ainakin liimatuille tasasaumarungoille, on maalata vähintäänkin turkin alapuolinen osa, jossa mahdollinen pilssivesi seisoo, hengittävällä ja joustavalla öljymaalilla. Useimmiten rungon sisäpinta lakataan (tai maalata) muiltakin osin. Tätä tapaa perustellaan sillä, että maali ja lakka hidastavat veden pääsyä puuhun, mutta hengittävinä sallivat kuitenkin sen myös haihtua pois. Tällöin puun kosteus pysyy tasaisempana ja sen kosteuseläminen on vähäisempää. Lisäksi pintojen puhtaana pitäminen on helpompaa, mikä sekin edesauttaa veneen säilymista. Tekisi mieli kokeilla asiaa puhdistamalla esim. Myrskylinnun turkin alus sitloodan alueelta ja käsitelemällä toinen puoli ruotsalaismallin mukaan ja toinen suomalaismallilla. Sitten vuoden ajan mittailisi puun kosteuksia ja vertaisisi niitä toisiinsa. Kukahan kannustaisi kokeiluun? Tuskin nyt vuodessa mitään katastrofaalista ehtisi tapahtua ja kai tilanteen saisi kokeen jälkeen palautetuksi lähes ennalleen, jos pahalta näyttäisi?

Puuvenekäsikirja

Jospas keräiltäisiin tähän tietoa Myrskylinnun ja Summanmutikan sekä yleisemminkin puuveneen ylläpitoon liittyvistä kysymyksistä. Tämä kirjoitellaan lähinnä oman muistin tueksi, mutta saahan tätä toisetkin lueskella. Kuten kaikki tietävät, näissäkään asioissa ei ole yhtä ainoata varmaa totuutta, vaan se vaihtelee ajan, paikan, tilanteen ja lausujansa mukaan. Tässä esitetään siis vain yksi, itsellemme parhaiten istuva totuus. Mitään juridista tai muutakaan vastuuta tietojen paikkansapitävyydestä ei tietenkään oteta, mutta sen verran näihin asioihin on itsellä uskoa, että uskaltaa omaa venettä niiden mukaan hoitaa. Ja kanttia on myös muuttaa mielipidettään, mikäli uusi tieto siihen antaa aihetta, eli jokainen asiallinen kommetti tai korjaus on tervetullut esimerkiksi Puuvene-foorumin tai sähköpostin välityksellä.

Esitetyt näkemykset ovat joko oman kokemuksen kautta saatuja, toisilta kuultua tai muista lähteistä hankittuja. Mikäli mahdollista, lähde pyritään kertomaan, mutta moni käsitys on syntynyt useiden tekijöiden summana, joten lähdettä on mahdoton nimetä. Osa näkemyksistä on peräisin Erkki Lönnqvistin Kuggomissa vetämältä puuveneen hoitokurssilta. Erkki kävi myös katsomassa Myrskylintua talvella 2006 ja antoi silloinkin paljon arvokkaita neuvoja ja ohjeita. Thomas Larssonin Träbåtsrenovering -kirjaa on tavattu vaatimattomalla ruotsinkielentaidolla ja paljon on selailtu myös Puuvene.fi foorumin keskusteluita jne.

Aiheita lisäillään sitä mukaa kun tietoa kertyy ja aikaa riittää. Ohjaavana tekijänä tietysti on omien veneiden tarpeet, eli kun eteen tulee uusi projekti, niin siihen tarvittava tieto pyritään hankkimaan ja kirjaamaan tänne. Tällaisessa blogimuotoisessa sivustorakenteessa juttujen järjestäminen loogisiksi kokonaisuuksiksi ei oikein onnistu, vaan otsikot listautuvat kirjoitusjärjestyksessä. Tästä ei meidän tapauksessamme liene kuitenkaan suurempaa haittaa.

Sääennuste

Sääennuste Summanmutikan poijulle


Sääennuste Helsingin edustalle


EPS:n sääasema

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Puuvene voi aiheuttaa riippuvuutta

Tämä blogi on yksi oire puuvene-addiktiosta ja kuvaus tämän riippuvuuden aiheuttamista lieveilmiöistä perheessämme. Kaikille riippuvuuksille on tyypillistä niin kutsuttu rundi, eli elimistön sietokyky riippuvuuden aiheuttajaan kasvaa, jolloin tarvitaan jatkuvasti suurempia annoksia saman vaikutuksen aikaansaamiseksi. Ja kuten muissakin addiktioissa, myös tässä yhdenkin perheenjäsenen sairastuminen vaikuttaa koko perheen elämään.

Miten tähän on tultu?

Perheessämme veneilyharrastus on jaksottunut ainakin tähän saakka kolmen vuoden jaksoihin. Sysyllä 1999 nuorimmaisemme ollessa alle vuoden ikäinen hankimme 50% osuuden pienehköstä FE 74 -lasikuitupurkkarista. Opeteltuamme sillä kolme vuotta purjehduksen saloja siirryimme hieman suurempaa Maxi 999 -veneeseen, jossa oli enemmän tilaa perheelle ja jolla olisi ollut mahdollista lähteä merelle hieman pidemmäksikin aikaa.

Yritimme jakaa lyhyitä kesälomiamme purjehduksen ja Saimaalla mökkeilyn kesken, mutta aika ei vain tuntunut mitenkään riittävän molempiin, joten kolmen kesän jälkeen annomme periksi ja päädyimme myymään veneen. Ajatuksena oli katsoa ainakin muutaman vuoden ajan, miltä veneetön elämä maistuisi, mutta jo Venetorilla ollessamme myymässä Maxiamme ihastelimme pienehköä puista purjevenettä ja ajatus mökin laiturissa killuvasta puuveneestä valtasi mielemme. Veneetön kausi elämässämme kutistui pariin viikkoon kun ostimme pelkkien valokuvien ja myyjän sähköpostiviestien perusteella Myrskylinnun, puisen Hai-purjeveneen.

Kolmen kesän järvipurjehdukset mökkeilyn lomassa jäivät odotettua vähäisemmiksi. Saimaan epävakaat tuulet ja sokkeloiset vedet eivät tarjonneet purjehduksellisesti sitä samaa mihin merellä olimme tottuneet. Sateisen kesän 2008 jälkeen pohdimme, että mökkielämään sopisi paremmin moottorivene, jolla voisi piipahtaa torilla Savonlinnassa tai tehdä retken Retrettiin. Venetyypiksi valikoitui suht itsestään katettu puufiskari ja kun tarjontakin oli aika nopeasti kartoitettu, olimme pian Summanmutikaksi nimeämämme summalaisen kalastajamallisen uusia onnellisia omistajia.

Hetken jo olimme myymässä Myrskylintua, mutta kun varteenotettavaa ostajaa ei heti tuntunut löytyvän ja kun toisaalta totesimme viettävämme kuitenkin suuremman osan kesästä kotona, siirsimme tämän purjeveneen Vantaalle kotipihaan odottelemaan tulevaa kesää ja iltapurjehduksia sekä viikonloppuretkiä merellä. Nyt sitten katsomme mitä seuraavat kolme vuotta tuovat tullessaan.

Näistä blogeista

Olemme jakaneet puuveneblogeilumme kolmeen erilliseen blogiin. Tämän puuveneitä ja niiden ylläpitoa yleisellä tasolla käsittelevän blogin lisäksi molemmilla veneillämme on omat nettilokikirjansa.

Näihin teksteihin täytyy suhtautua kuten savolaisten puheisiin; vastuu siirtyy kuulijalle. Kaikki kuitenkin kirjoitetaan hyvää tarkoittaen ja parhaan tietomme mukaan. Mahdolliset virheet korjataan heti kun parempaa tietoa on tarjolla.

Teksteissä mainitaan toisinaan tuotemerkkejä, liikkeiden nimiä, nettiosoitteita jne. ja niistä saatetaan ilmaista positiivisia tai negatiivisia mielipiteitä. Mielipiteet perustuvat kuitenkin pelkästään omiin tai luotettavina pitämiemme tahojen kokemuksiin ja sellaisina niihin tulee myös suhtautua.

Palaute

Palautetta sivuista ja veneistä voi antaa suoraan täällä blogeilla tai jos tuntee tarvetta laajempaan keskusteluun puuveneistä, niin www.puuvene.fi/keskustelu tarjoaa siihen hyvän mahdollisuuden.