Puuveneitä kyllästetään, jotta vesi ei pääse tekemään puussa tuhojaan. Hyvä ohje tähän löytyy esimerkiksi Suomenlahden Puuveneilijöiden sivuilta. Myrskylinnun kyllästimme talvella 2006 Sinipellavan kylmäpuristetulla pellavaöljyllä johon lisäsimme lahonestoaineeksi Sateenkaariväreistä hankittua sinkkinaftenaattia noin 3%. Tarpeen vaatiessa öljyä ohjennettiin pineenitärpätillä. Yleisesti suositeltua Aspergolia (tai vastaavaa puunsuoja-ainetta) emme käyttäneet, sillä uskomme (siis ei tietomme) mukaan mineraalitärpätti, jota nuo aineet 95 prosenttisesti ovat, ei ole puulle hyväksi. Ruotsalainen puuveneguru Thomas Larsson ainakin on sitä mieltä, että se heikentää puun solurakennetta. Mineraalitärpätistä jotkut uskovat myös jäävän pintaan jäämiä, jotka heikentävät maalin ja lakan tarttumista puuhun. Pineenin taas sanotaan haihtuvan hitaammin ja siten se auttaa pellavaöljyä imeytymään syvemmälle. Toisaalta pineenin sanotaan myös hapettavan pellavaöljyä toisin kuin mineraalitärpätti, joten se saattaisi nopeuttaa öljyn kuivumista. Sanotaan, uskota, luullaan, kuulemma... Mikä sitten on koko totuus, jää vielä ratkaisematta. Lisäksi koko ohentamisen suhteen tuntuu olevan erilaisia näkökantoja: toiset ovat sitä mieltä, että kylläste ei uppoa puuhun riittävästi ilman ohennusta etenkään kylmällä ilmalla, toisista taas puun solukkoa on turha täyttää liuotteella, joka sitten vähitellen haihtuu sieltä pois jättäen tilaa vedelle imeytyä sisään. Tätä pitäisi testailla. Hetkittäin kuitenkin Myrskylintua kyllästettäessä pinta tuntui lukkiutuvan ja silloin puhtaalla pineenillä sively näytti avaavan sen ja öljy meni jälleen sisään. Kareeni tai sitä sisältävä Oulu A1 -tärpätti olisi kuulemma tähän vielä tehokkaampaa.
Meille pellavaöljykyllästäminen sopi ns. valmistuotteita (Owatrol, Impreg jne.) paremmin siksi, että öljyä voi lisäillä puuhun rauhassa pitkin talvea kun taas valmistuotteiden kanssa on pidettävä muutama vuorokausi kiirettä ns. märkää märälle -menetelmällä, jottei puun pinta pääse lukkiutumaan ja kyllästys pääty siihen. Lopputuloksen suhteen en usko menetelmillä olevan suurtakaan laatueroa suuntaan yai toiseen.
Talvella 2006 Myrskylintu siis kyllästettiin ulkopuolelta vesilinjan alapuolelta ja sen uusimiseen ei pitäisi olla tarvetta ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Vapaalaitaa ei otettu puulle eikä siten myöskään kyllästetty. Tuohon ryhdytään vasta jos ja kun maalipinnan irtoilu kertoo siihen olevan tarvetta. Eli jos vanhat kyllästeet sisäpuolelta tehtyine päivityksineen pitävät puun siinä kunnossa että maali pysyy kiinni, niin mitään tarvetta kyllästämiseen ei ole.
Sisäpuolelta runkoon on lisätty vuosittan pellavaöljyä. Jotta tämä olisi mahdollista, ei sinne ole laitettu mitään pinnoitetta (maalia tai lakkaa). Tämä on monen mielestä ainoa oikea tapa toimia, sillä se antaa puuhun joka tapauksessa kulkeutuvalle kosteudelle mahdollisuuden päästä myös haihtumaan pois. Muuten vene jää märäksi ja on pikaisesti kukkamultaa. Mutta tämä on jälleen vain yksi näkemys. Ns. ruotsalaismalli, jota myös Larsson suosittelee ainakin liimatuille tasasaumarungoille, on maalata vähintäänkin turkin alapuolinen osa, jossa mahdollinen pilssivesi seisoo, hengittävällä ja joustavalla öljymaalilla. Useimmiten rungon sisäpinta lakataan (tai maalata) muiltakin osin. Tätä tapaa perustellaan sillä, että maali ja lakka hidastavat veden pääsyä puuhun, mutta hengittävinä sallivat kuitenkin sen myös haihtua pois. Tällöin puun kosteus pysyy tasaisempana ja sen kosteuseläminen on vähäisempää. Lisäksi pintojen puhtaana pitäminen on helpompaa, mikä sekin edesauttaa veneen säilymista. Tekisi mieli kokeilla asiaa puhdistamalla esim. Myrskylinnun turkin alus sitloodan alueelta ja käsitelemällä toinen puoli ruotsalaismallin mukaan ja toinen suomalaismallilla. Sitten vuoden ajan mittailisi puun kosteuksia ja vertaisisi niitä toisiinsa. Kukahan kannustaisi kokeiluun? Tuskin nyt vuodessa mitään katastrofaalista ehtisi tapahtua ja kai tilanteen saisi kokeen jälkeen palautetuksi lähes ennalleen, jos pahalta näyttäisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti